Doggy

Olen helposti koukuttuva ihminen, ja internet se vasta koukuttava on. Ensimmäisiä nettiasioita, joihin muistan koukuttuneeni modeemin tultua taloon, oli Doggy-arcadepelin pelaaminen. Funplanet-pelisivuston koirapeliä oli ihan pakko pelata monta kertaa päivässä, vaikka siitä sai aina haukut ainakin pelivuoroa odottaneilta sisaruksilta.

Suomeksi pelin lataumisikkunassa taisi lukea "Doggy valitsee oikotien".

Peliruutu oli kooltaan jokseenkin oheisen kuvan kokoinen. Ruudussa aivan tolkuttoman hitaasti ja luonnottomasti kahdella jalalla lipunutta koiraa ohjattiin nuolinäppäimillä ja hyppyytettiin poimimaan timantteja. Välillä vastaan osui vihollisia, jotka taisi saada pois päiviltä hyppäämällä niitten päälle. Tuiki tavallinen peli siis, mutta ihmeen addiktoiva. Yleensä pelin latautuminen kesti pitempään kuin sen pelaaminen.

Näin jälkikäteen olen miettinyt, mikä pelissä mahtoi viehättää varhaisteini-ikäistä (harmikseni en muista tarkempaa ikää). Kenties Doggy oli sopivan aivotonta viihdettä Funplanetissa niin ikään pelattujen haastavien sanapelien vastapainoksi. Lisäksi Doggy oli harmiton ja hyväntuulinen peli, jossa ei veri lentänyt eikä huudeltu pelottavia ölähdyksiä toisin kuin isoveljen pelaamassa Wolfensteinissa (no joo joo, pelasin sitä minäkin joskus). Sitä saattoi pelata kilpailumielessä vuorotellen pikkusiskon kanssa.

Luulen kuitenkin, että yksi tärkeimmistä syistä opetella pelaamaan jotakin tietokonepeliä oli ikäluokan sosiaalinen paine. Kun netti oli vallannut kotitietokoneet, ikäluokan keskuudessa oli hyväksytympää sanoa pelaavansa joskus jotakin peliä ja olla tietävinään nettipelaamisesta kuin olla täysin tietämätön. Piti ymmärtää jotain pelien lajityypeistä ja perusperiaatteista. Doggy toimi täysin samoin kuin esimerkiksi Super Mario, jota en koskaan ole pelannut, mutta josta oli mahdollista tajuta jotain karttuneen genretietouden ansiosta.

Doggy ja vihollinen luonnollisessa koossa.

Miten sitten päädyin Doggyn pariin? Netinkäyttäjänoviisina en osannut etsiä sieltä itse juuri mitään, joten kaikki tietämäni sivustot olivat yleensä jonkun toisen näyttämiä. Muistelen, että Funplanet-pelisivuston esitteli joku kapinallinen ranskanryhmäläinen, kun olimme päässeet koulun atk-luokkaan pelaamaan ranskankielisiä sanaristikkopelejä. Tämä on ilmeisesti erittäin yleinen ilmiö: kun oppitunnilla tehdään jotain tavallisuudesta poikkeavaa, kuten monisteitten täyttämisen sijaan pelataan oppimispelejä tietokoneella, osa oppilaista alkaa tehdä määrätyn homman sijasta sitä, mitä tekisi kotonakin. Tässä tapauksessa kapinalliset hakeutuivat nettiin heti kun opettajan silmä vältti ja toimivat suunnannäyttäjinä meille netin ihmeistä vähemmän tietäville. Huh huh, millaista mielenosoitusta! Joka tapauksessa kotona piti tutkia, millaisia pelejä nämä avantgardistit olivat pelanneet.

Alkeellisella nettipelaamisella oli nuorelle netinkäyttäjälle siis välillisesti sosiaalinen funktio. Yleisesti tunnettuun toimintaan osallistumisella saattoi viestittää ryhmään kuuluvuutta ja samalla tietystä joukosta erottautumista. Doggyn pelaaminen sopi ajan ja yhteisön henkeen muttei mennyt liikaa pahisten puuhien puolelle.

Elftown

En ole koskaan kirjoittanut päiväkirjaa. Olen monesti katunut sitä, koska pelkään oman historiani katoavan, tai että en muista kaikkea. Enkä tietenkään muistakaan. Mutta viime aikoina olen tajunnut, miten paljon minulla on tallessa omaa historiaani, kasvamistani ja elämääni internetiin tallennettuna. Ja miten paljon erilaiset internetissä eletyt ja koetut jutut ja erilaiset sivustot ovat vaikuttaneet minun elämässäni ja elämääni. Tämän blogin idea on analysoida eri internethistoriani vaiheita sen toivossa, että niiden kautta löytyisi myös se kirjoittamaton päiväkirja.

Elftown oli minun ensimmäinen kokemukseni sellaisesta sosiaalisesta mediasta, joka muodosti todellisen yhteisön. Toisin kuin monet muut nettisivustot, Elftown ei ole muuttunut ulkonäöllisesti tai rakenteellisesti yhtään siitä, millainen se oli kymmenen vuotta sitten, kun sinne liityin. Elftown kertoo minulle, että käyttäjätunnukseni on luotu 5. helmikuuta 2004. Nyt kun kirjaudun sinne sisään, tulee vähän samanlainen tunne kuin silloin, kun palaa vanhempien luo kotiin pitkän ajan jälkeen. Sitä katselee ympärilleen, ja kaikki on tuttua ja kotoisaa ja samalla aivan outoa. Jäänne menneisyydestä. Ikään kuin aikaa ei olisi kulunut lainkaan, vaikka paikkaan liittyvät muistot kertovat siitä minusta, joka oli niin erilainen kuin nykyinen minä, että kyse on jonkun toisen elämästä. En minä kuulu tänne. Ja samalla kuulun. 

Elftownin kirjautumissivu on aina näyttänyt tältä. Kirjaudun sinne edelleen samalla käyttäjätunnuksella ja salasanalla.

Elftown.com on sivusto, joka on alkujaan perustettu fantasiapainotteisen käyttäjien taidegallerian Elfwoodin kumppaniksi. Vähän niinkuin IRC-galleria perustettiin aikoinaan IRC:in käyttäjien kuvagalleriaksi. Ja kuten IRC-galleria, se levisi nopeasti näistä raameista ja muuttui aivan omaksi paikakseen, jolla ei ollut enää juurikaan tekemistä itse Elfwoodin kanssa. (Elfwood sen sijaan on muuttunut, nyt kun äsken sinne kurkistin. Sehän on kaunis ja moderni!)

Elftowniin löysin tieni aikoinaan parhaan ystäväni kanssa. Löysimme ensin Elfwoodin, jossa kävimme ihastelemassa taideteoksia aina, kun saimme varattua kirjaston koneelle tunnin internetajan. Siellä Noormarkun kirjaston tietokonenurkkauksessa olen varmaan luonut Elftown-käyttäjätunnukseni, tietämättä yhtään, mistä oikeasti on kyse. Internetin maailma oli vasta aukeamassa.

Koneeni uumenista löysin vanhan .rtf-tiedoston, jonka nimi on "oma kuvaus elffiin" (luotu 20.10.2004). Siinä on ehkä ensimmäinen kunnollisilla html-koodeilla ja ei aivan sujuvalla englannilla kirjoitettu Elftown-houseni eli profiilini.

<b>What kind of a person am I?</b>

I'm a girl who likes to dream. but i also like to have fun and joking. Laughing is the salt of life. I write poems and draw and dream about everything impossible. I have fun and act like a weirdo and tell weird jokes that nobody understands. I'm guite happy I think and sometimes a realistic person too. I forget everything, everywhere, everytime. I also can be guite pessimistic about myself sometimes... that's a bad thing, i know. I can't tell more... ask from my friends or find out.

 Elftown oli yläasteen lopun ja lukioaikojen ylimääräinen koti, paikka jossa vietin todella paljon aikaa ja tapasin monia uusia kavereita. Paikka, jossa opin käyttämään englantia päivittäin. Paikka, jossa etsin itseäni turvassa todellisen elämän itsetunto-ongelmilta ja muiden arvostelulta. Internetyhteisön anonyymiyden viehätys ja hyödyt tulivat ensimmäistä kertaa todellisesti esiin, kun uskalsin olla oma itseni, jutella ihmisille, kirjoittaa itsestäni, ottaa valokuvia ja laittaa niitä nettiin, ja laittaa omia tekstejäni esille. Näytin omaa luovuuttani, uskalsin luottaa ihmisiin. (Ehkä liikaakin, nyt kun jälkikäteen mietin nettiturvallisuutta.)

Elftown-taloni ulko-ovi. En vielä osannut käyttää sellaisia ohjelmia kuin Photoshop.

Yksiä elämäni parhaimpia hetkiä oli se, kun Elftownissa järjestettiin Halloween-runokilpailu ja olin yksi voittajista. Kirjoitin Halloween-aiheisen hölmön, riimipohjaisen englanninkielisen runon ja se julkaistiin koko sivuston etusivulla, kaikkien nähtävissä. Sain siitä kommenttejakin uppo-oudoilta ihmisiltä.


Minulla oli Elftownissa ulkomaalaisia kavereita, joista jotkut muistan edelleen, vaikken enää heihin yhteyksissä olekaan. Elftowniin päätyi myös huomattavan iso määrä omia ns. liveystäviäni. Jossain vaiheessa meitä real life -ystäviä oli siellä paljonkin, ja Elftownista tuli meille facebook ennen Facebookia: paikka jossa vaihdettiin kuulumisia ja postailtiin kuvia ja hölmöiltiin. Kirjoitin sinne hyvin henkilökohtaisiakin juttuja, ja Elftowniin tallentuneena löytyi myös palasia sitä kaipaamaani päiväkirjaa, Elftownin omassa diaryssa.

Written:2006-01-31 19:20:19

Helo people. This is my diary right, and diary is the one you write about the great things that happen in your life..a bout smaller ones of course too, but you HAVE to write the big ones. :) ah well, here it goes: I've got my boyfriend back from Japan.[--]

Elftownissa tapasin myös erään tärkeimmistä pitkäaikaisista nettiystävistäni, josta sittemmin tuli myös liveystävä. Hänen kanssaan kirjoitelimme lukioaikoina lukemattomia tunteja messengerissä, puhuen kaikesta mahdollisesta, ennen kuin tapasimme ensimmäisen kerran muutama vuosi myöhemmin. Muutama vuosi sitten hän lähetti minulle postissa paperinipun, jossa oli kaikki Elftownissa käymämme viestiketjut printattuna, mukaan lukien aivan ensimmäiset keskustelumme. Nippu oli melkoisen paksu. Sitä lukiessani mietin, miten absurdia on lukea jonkin läheisen ystävän kanssa vaihdetut ensimmäiset sanat. Kuinka usein sellaiset muka on tallella ja luettavissa?

Elftown on eräänlainen fossiileja säilyttävä mannerjää. Se perustuu wikeille ja lähes kaikki, mitä sinne on joskus laittanut, jää sinne myös. Omaa käyttäjätunnustaankaan ei voi poistaa, vaikka haluaisi. Kaikki palvelimelle ladatut kuvat ovat siellä pysyvästi. Kaikki ikinä lähettämäni yksityisviestit ovat edelleen tallessa, arkistoituina. Viime keväänä kävin viimein "siivoamassa" Elftownia omista tiedoistani ja kuvistani. Poistin kaiken, minkä voin, ja laitoin salasanan taakse sellaisia, mitä ei voinut sieltä lopullisesti poistaa. Kauhistelin sitä, miten avoimesti olin Elftownissa jakanut omia tietojani ja yksityiselämääni kenen tahansa käyttäjän nähtäväksi. Samalla keräsin koneelle talteen kaikenlaista. Omaa arkeani vuosien takaa. Sitä kirjoittamatonta päiväkirjaa.

Sent 2004-03-28 15:06:09 (3861 days ago)
 "No jepsis... Katottiin just kaverin kanssa Sormusten ritareiden extended version ja sen jälkeen nemoa etsimässä, ja nyt särkee pää."

Elftown oli paikka, jossa kävin päivittäin vuosien ajan. Vietin siellä enemmän aikaa kuin missään muussa paikassa koulun ja kodin lisäksi. Se rinnastuu fyysiseen paikkaan, jota voi kutsua kodiksi. Kasvoin siellä aikuiseksi. Kävin Elftownissa säännöllisesti vielä yliopiston ensimmäisinä vuosina, kunnes se vähitellen hiipui ja jäi taka-alalle. Viimeisimmässä versiossa talostani lukee, että olen 20-vuotias opiskelija. Ja nyt kun kirjaudun Elftowniin, näen saman kuin vanhempieni kotona. Kodista on tullut paikka, johon ei enää kuulu vaikka tietääkin joka nurkan.

Siinä aiemmin mainitsemassani oma kuvaus elffiin.rtf -tiedostossa oli muuten myös tämä:

<b>What will I do with my life?</b>

I will become a teacher for those little children who come to school for their first years. I will be a beautiful, bigger, and rich woman with a nice house and a husband.. and children. And I will go uproad someday, for a world tour. And don't tell me that's not gonna happen! It will! Anyways... :D